maanantai 6. toukokuuta 2013

Weekend in Glasgow

Vietin viikonlopun Glasgow'ssa, joka on täältä länteen (ja hieman eteläänkin) noin kahden ja puolen tunnin junamatkan päässä. 
Olin onnekas, sillä sain oppaakseni Marin, joka myös on tutkijavaihdossa. Hän kierrätti minua lauantaina ympäri Shawlandsin/Pollockshieldsin kaupunginosia. Aloitimme kierroksemme Pollockin puistosta. Tämä Glasgow'n suurin puisto tarjoaa monenmoista nähtävää niin luonnon kuin kulttuurinkin ystävälle. Siellä oli useampikin aitaus, jossa oli ylämaan karjaa laiduntamassa. Ihmiset ulkoiluttivat koiriaan tai lenkkeilivät tai nauttivat puiston kulttuurinähtävyyksistä.

Puistossa sijaitsee vuonna 1752 rakennettu Pollock House, jota sanotaan myös Skotlannin omaksi Downton Abbeyksi. Tunnelma olikin hyvin samanlainen, eikä ollut vaikea kuvitella kahden kerroksen väen elämää.

Talon alakerrassa, entisessä keittiössä, on nykyisin ravintola, jossa mekin poikkesimme lounaalla. Kiertelimme myös talon muita rakennuksia ja kävimme myös kurkkaamassa talliin, jossa hevoset nuokkuivat.


Matkamme jatkui Shawlandsin kaupunginosaan, jossa ystäväni asuu. Teimme retken Albert Drivelle, jonka toinen pää oli täynnä mitä erilaisimpia etnisiä kauppoja ja toista päätä hallitsivat lähes linnamaiset omakotitalot. Kahden kerroksen väkeä ehkä hieman eri muodossa siis?


Lyhtypylväisiin oli kiinnitetty hauskoja kirjeitä, jotka alkoivat sanoilla Dear Neighbour. Kadun yhteisöllisyyden vaalimiseksi on perustettu projekti, jossa naapureita kannustetaan kohtaamaan toisiaan. Monissa kirjeissä kirjoittajat kertoivat miksi heistä on mukavaa asua Albert Drivella tai mitkä ovat heidän lempipaikkojaan. Joissakin kirjeissä kirjoittaja pyysi ihmisiä myös vierailemaan luonaan. Toimisikohan tämmöinen projekti Suomessa?

Ystäväni kertoi, että hänen mielestään Glasgow on ennen kaikkea ruman ja kauniin asettumista rinnakkain, vastakohtia. Tämän otin ajatuksekseni sunnuntaiaamuna, kun lähdin kävelemään pitkin Clyde-joen rantaa koti Kelvingroven puistoa. Muutamia merkkejä Glasgow'n historiasta suurena teollisuuskaupunkina oli vielä muistuttamassa menneestä.

Joen varteen oli kuitenkin vuosien saatossa noussut mitä moderneimpia ja ihmeellisimpiä luomuksia ja se vanha, mitä oli jäljellä, asettui sinne väliin miten asettui.



Kiinnostuin kaupungin historiasta ja ostin itselleni kirjan Our Glasgow, johon on koottu tarinoita ja perinnettä työväen itsensä kertomana. Kirja on aika karua luettavaa; vaikka työväen olosuhteet ovat olleet hyvin ankarat, ihmisten muistoissa on myös lämpöä ja kaipuuta menneeseen. Jälkeenpäin löysin myös Glasgown historiasta kertovan blogin, jossa voi käydä katsomassa vaikkapa laivanrakennuksesta kertovan filmin vuodelta 1938.
Sunnuntaihini kuului myös modernia taidetta, C.R. Macintoshin tuotosten ihailua sekä kuljailua kaupungilla. Glasgow'n vilkkaalla ostoskadulla, Buchanan Streetillä, soitti mieletön rumpu/säkkipilliorkesteri Clanadonia.

Viikonloppu tuntui varsin lyheltä ajalta ja mieleeni jäi kyllä halu palata kaupunkiin vielä uudestaan. See you Glasgow!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti