Eilen aamulla sonnustauduin mustaan jakkupukuuni ja suuntasin Aberdeenin messu- ja konferenssikeskukseen All Energy -tapahtumaan. Paikalla oli oltava heti aamusta, jotta ehti kuuntelemaan konferenssin avaussessiota, jossa puhui Skotlannin hallituksen ministeri Fergus Ewing (Minister for Energy, Enterprise and Tourism). Ilmeisesti ministerivierailusta johtuen tapahtuman turvatoimet olivat varsin tiukat: poliisit partioivat näkyvästi heti sisääntuloaulassa ja ovilla oli vartijat tarkastamassa nimilappuja. All Energy on Britannian suurin vuosittainen uusiutuvien energioiden tapahtuma. Vierailijalle messut ja konferenssi olivat ilmaisia, mutta näytteilleasettajat luultavasti maksavat hieman enemmän. Heitä oli yli 600, joukossa myös muutamia suomalaisia yrityksiä kuten Wärtsilä ja West Finland Energy Cluster (EnergyVaasa).
Avaussessiosta jäi päällimmäiseksi mieleen tahto, jolla uusiutuviin energioihin täällä panostetaan. Täällä Skotlannissa halutaan olla edelläkävijöitä, suurimpia ja parhaimpia. Monissa puheissa esitetty toive oli, että jokainen yhteiskunnan jäsen olisi omalta osaltaan mukana tukemassa maan energiatavoitteita. ”Communities must support what we do”, sanoi ministeri Ewing. Alalle luvattiin syntyvän työpaikkoja ja ministerin puheessa vilahtikin, että uusiutuvien energioiden alalla oli vuonna 2012 11 000 työpaikkaa. Tämä on jo enemmän kuin perinteisellä viskisektorilla, joka sekin on täällä tärkeä työllistäjä (n. 10 000 työpaikkaa).
Skotlannin saaret, Orkney etunenässä, ovat avainasemassa olevia kehityslaboratorioita, joissa testataan uusia tuotantomuotoja. Saarelaiset ovat kuitenkin nostaneet esille kysymyksen oikeudenmukaisuudesta: onko oikein, että saaret ”uhrataan” energiantuotannon alttarille ja energia kuljetetaan muualle? Pitäisikö tarkemmin suunnitella, että energiasta kulutettaisiin ainakin suuri osa siellä missä se tuotetaankin? Orkneyn roolia innovaatioiden paikkana on tutkimuksissaan tarkastellut myös antropologi Laura Watts.
Yksi tärkeä seikka, joka toistui konferenssissa useissa puheissa on tavoite ”pitää valot palamassa”. Kun saastuttavampia energiantuotantomuotoja korvataan uusiutuvilla energiamuodoilla, syntyy uhkakuvia, joissa energia loppuu ja valot sammuvat. Jo nyt esimerkiksi Skotlannissa on sellainen tilanne, että yhtään uutta tuulivoimalaa ei voida liittää verkkoon. Huono verkko aiheuttaa hankkeiden viivästymistä ja sitä, että kehitys ei aina ole niin lineaarista kuin hankkeiden rahoittajat toivoisivat. Rahoittajille ”time is money” ja aika paljon puhuttiinkin erilaista energian varastointiratkaisuista ja niihin panostamisesta.
Olin kuuntelemassa myös mielenkiintoista ”community energy” -sessiota, josta päävastuussa oli Community Energy Scotland -järjestö, joka tarjoaa yhteisöille apua energiaratkaisujen suunnitteluun ja toteutukseen. Community energy tarkoittaa täällä paikallista tuotantoa, paikallista omistajuutta sekä paikallisia hyötyjä. Session esittäjät tarjosivatkin varsin yksityiskohtaisia neuvoja siitä mitä kannattaa ottaa huomioon, kun yhteisö itse alkaa suunnitella omaa energiantuotantoaan. Michelle Koster Orkneylta oli 200 kyläläisen omistaman tuulivoimayrityksen johtajana kertomassa miten he käyttävät saamansa tuoton. Saarelaiset olivat tehneet kyselyn, jossa ihmiset olivat saaneet esittää omia toiveitaan. Näistä oli valittu viisi kehityskohdetta, jotka olivat uimahalli, nuorten tukeminen, vesitaksi sekä asumisen ja laajakaistan parantaminen. Uimahallia kahdensadan asukkaan kylään ei kuulemma aiota rakentaa, mutta muut kehityskohteet ovat erittäin tärkeitä. Saarilla kun asutaan, liikenneinfra tulee erittäin kalliiksi ja siihen täytyy löytyä rahaa. Myös lasten koulumatkoja pääsaarille tuetaan. Tuulivoimalasta saatua hyötyä halutaan myös antaa laajemmin koko Orkneyn asukkaiden käyttöön. Tämä malli olisi mielenkiintoinen nähdä myös Suomessa, jossa tuulivoimayhtiöiden roolia kritisoidaan jonkin verran. Voimaloiden rahoittamiseen on Skotlannissakin lukuisia eri mahdollisuuksia: osa kerää rahat yhteisöltä, osa ottaa lainaa, osa kerää rahoittajia ympärilleen.
Edellisten lisäksi kävin kuuntelemassa myös smart grid -session ja energiatehokkuuteen liittyvän session. Väliajat kiertelin niitä yli 600 messuosastoa ja katselin erilaisia energiahärveleitä. Mitä pidemmälle iltaa kohti mentiin, sitä useammalle messustandille ilmestyi viskipullo... Päivän anniksi jäi ehkä tunne siitä, että täällä ihmisten panosta tarvitaan, sitä pyydetään ja sitä arvostetaan. Useimmissa puheissa toistui se, että kuluttajat ovat avainasemassa ja yhteisöillä on keskeinen rooli siinä, että energiatavoitteisiin päästään ja homma saadaan toimimaan. Ongelmiakin on ja niitäkin tuotiin esille lähes kaikissa puheissa. Kaiken kaikkiaan päivä oli varsin antoisa ja mielenkiintoinen. Musta jakkupuku oli oiva valepuku, sillä en erottunut joukosta lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti