perjantai 26. huhtikuuta 2013

Keskusteluja energiasta

Esittelin eilen täällä Aberdeenissa omaa tutkimustani. Kerroin ajatuksiani ubiikista energiasta ja tarkastelin sitten lähemmin kaakkoisen Suomen asukkaiden näkemyksiä tuulivoimarakentamisesta. Esitelmäni poiki hienon keskustelun, joka liikkui tuulivoimaloiden design-kysymyksistä aina erään Orkneyn saaren yhteisön omistamaan tuulivoimalaan. Kyseinen Orkneyn tuulivoimala tuottaa omistajilleen 300 000 puntaa joka vuosi ja tästä on tullut kyläyhteisölle ongelma, sillä he eivät enää tiedä mihin kaiken tämän rahan käyttäisivät. En tiedä onko ongelma kovinkaan yleinen, mutta kyseessä on kuitenkin varsin positiivinen ongelma. Raha ei kuitenkaan aina ratkaise, ja toisen kuulemani esimerkin mukaan eräs paikallinen kyläyhteisö vastustaa tuulivoimaloiden rakentamista siitä huolimatta, että ne tuottaisivat sille rahallista hyötyä. Haitat on siis arvioitu suuremmiksi kuin rahan tuoma hyöty.
Tuulivoimalat ja niiden rakentamissuunnitelmat herättävät suuria tunteita. Erään tutkijan ystävä oli ollut mukana yleisötilaisuudessa, jossa tunteet olivat kuumenneet niin kovasti, ettei kyseinen henkilö ollut uskaltanut sanoa omaa mielipidettään. Huoli yhteisön mahdollisesta kahtiajakautumisesta näkyy myös Kaakkois-Suomessa ja se tuli esille myös Ajankohtaisen kakkosen 23.4.2013 lähetetyssä monsterimylly-jutussa, johon liittyvää nettikeskustelua voi lukea YLEn sivuilla. Huoli yhteisöstä ei ole lainkaan turha. Skotlannin tuulivoimarakentamisesta jo kymmenen vuotta sitten tutkimusta tehnyt kulttuuriantropologi kertoi seminaarissa, että hänen tutkimansa kyläyhteisö oli voimalakeskustelun jälkeen jakautunut jyrkästi kahteen leiriin ja tästä toipuminen oli vienyt vuosia. Tällaisia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan rahalla, vaan niihin on pyrittävä vaikuttamaan jo ennen kuin yhteisö alkaa jakautua. 
Tutkijat Wolsink (2005) sekä Cass ja Walker (2009) ovat nostaneet esille tunteet oikeudenmukaisuusta (justice) ja kohtuullisuudesta (fairness). He tarkoittavat näillä sitä, että energiahankkeissa mukana olevien paikallisten ihmisten tulisi tuntea, että heitä oikeasti kuunnellaan ja että heidän mielipiteillään on vaikutusta päätöksenteossa. Nyt liian monille näyttäisi jäävän tunne, että mielipidettä kyllä kysellään erilaisissa arvioinneissa tai yleisötilaisuuksissa, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Tämä saattaa johtaa siihen, että asukkaat alkavat tekemään kiusaa ja erilaisten valitusmahdollisuuksien kautta viivästyttävät hankkeita.
Keskustelimme jonkin verran myös siitä, kuinka energiantuotanto hyödyntäisi kyliä ja yhteisöjä mahdollisimman paljon. Skotlannissa on kannustettu kyläyhteisöjä hankkimaan itselleen tuulivoimatuotantoon sopivia maa-alueita, jotta koko yhteisö voisi hyötyä myöhemmin maata myymällä.
Esitelmäni poiki keskustelua myös siitä mitä energia oikeastaan on. Voiko sen nähdä, haistaa, kuulla tai tuntea? (Ei voi luki kirjassa, kyllä voi sanoi moni seminaarilainen.) Mietimme myös kuinka vähän ihmistieteet ovat energia-asioita tutkineet. Se on hämmästyttävää, kun ajattelee, kuinka keskeinen asia energia meille ihmisille on. Onko asia kuten antropologi Harold Wilhite kirjoittaa: “People do not consume energy per se, but rather things energy makes possible, such as light, hot water, travel etc”?
Tänään iltapäivällä löysin kirjastosta antropologi Laura Naderin toimittaman paksun energiaa pohtivan kirjan (The Energy Reader, 2010). Hän kirjoittaa, että energiakysymys ei  ole tekninen, vaan sosiaalinen ongelma, sillä meidän on rakennettava järjestelmä, joka huomioi ihmisen heikot kohdat eli ihmisen tapa tehdä virheitä. Vaikein haaste on saada asiantuntijat arvioimaan itseään ja omaa, ehkäpä varsin lukkiutunutta, tapaansa tarkastella asioita.  
PS. Täällä tarvittaisiin nyt vähän enemmän aurinkoenergiaa. Kevät junnaa paikoillaan, kun on niin kylmää. Tänään satoi pariin otteeseen jopa rakeita. Täällä myös tuulee kylmästi ja kovaa - lähes joka päivä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti